hakaristi siiven alla Suomen ilmavoimien synty SOTIEMME POMMIKONEET 70 17 71 -1 90 3 PA L. V K O 20 19 -4 4 HORNET JA HX ITSENÄISYYDEN AJAN ISOIMMAT HANKKEET
n Saksalainen lentokone Helsingin Eteläsatamassa 1918. Mutta miten kaikki alkoi. Lehtemme täyttäessä samalla itsekin sata vuotta juhlistamme myös sitä, että olemme julkaisuna seuranneet ”ilmailutarhamme” toimintaa jo vuosisadan, joskus kriittisestikin. . TEKSTI: TIMO SÄYRINEN, KOMENTAJAKAPTEENI EVP JO U N I RÖ N KK Ö. Tätä valottaaksemme ja vuosituhannen koneja ilmasotajärjestelmähankintaan valmistautuvaa satavuotiasta kunnioittaaksemme Suomen Sotilas kertoo seuraavilla sivuilla Ilmavoimiemme synnystä sata vuotta sitten, vuosina 1918–1920. Sivun yläreunan piirroskuvassa Friedrichshafen FF33. 4 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA ILMASOTAA Maailman vanhimmat itsenäiset ilmavoimat, Suomen ilmavoimat, täytti viime vuonna 6.3.2018 sata vuotta. Kuvassa vasemmalla nelisavupiippuinen saksalainen kevyt risteilijä SMS Stralsund. Ilmavoimilla on ollut työntäyteinen ja kunniakas historia, joka jatkuu yhä
Suomen ilmavoimien aikaisempi nimi oli Ilmailuvoimat. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 5 Seuraavilla sivuilla tutustut organisaatioihin, operaatioihin, lentokalustoon ja eräisiin avainhenkilöihin unohtamatta isompaa viitekehystä eli sotilaallista ja poliittista tilannetta Suomen lähialueilla ja Suomeen liittyneitä – monille tuiki tuntemattomia – ilmasotatoimia Suomessa ja sen lähialueilla levottomina vuosina ennen Tarton rauhaa sata vuotta sitten. Käytetty on myös nimiä Lentojoukot, Ilmailulaitos ja Ilmailutarha. Rakkaalla lapsella on ollut sadan vuoden aikana monta nimeä. Siis eipä muuta kuin taivaalle! SUOMESSA TI M IR IA SE W IV A N / H EL SI N G IN KA U PU N G IN M U SE O. Tässä artikkelissa kyseessä olevasta puolustushaarasta käytetään selvyyden vuoksi nimeä Ilmavoimat
Oliko lentokoneella jotain tekemistä reilua kuukautta aikaisemmin maassa syttyneen sodan kanssa. Kone oli startannut aamuyhdeksän aikaan Uumajasta, ja nyt, vajaata tuntia myöhemmin, se oli Vaasan lähellä. päivänä se lennettiin Suomeen. 6 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA n Thulinia, joka oli valmistunut Landskronassa ja kuljetettu rautateitse Uumajaan, kootaan Kuninkaallisen Länsipohjan Rykmentin voimistelusalissa maaliskuun 1918 alkupäivinä. Suojeluskuntalaisia ja uteliasta siviiliväestöä. Oliko ilmassa aistittavissa historiallisen tapahtuman väreilyä. He varmastikin ihmettelivät lentokoneen siipien alapuolelle maalattuja tunnuksiakin, isoja sinisiä hakaristejä valkoisella pohjalla. Eipä aikaakaan, kun maista alkoi kerääntyä väkeä lentokoneen luokse. Kone pudotti korkeutta ja laskeutui lopulta meren jäälle Vaasan edustalla. Lopputalvinen aamupäivä oli kirkas ja selkeä, kun yksinäinen Thulin D -tyyppinen lentokone lähestyi Vaasaa lännestä. Konetta lensi Thulin-tehtaan koelentäjä Nils Kindberg. Takapenkkiläisenä, matkustajana, istui koneen omistaja, ruotsalainen kreivi Eric von Rosen. Maaliskuun 6. Molempiin kysymyksiin vastaus oli kyllä. IL M A VO IM AT O li keskiviikko, maaliskuun kuudes päivä, Ruudolfin päivä, verisenä vuonna 1918. Suomen ystävä kreivi von Rosen oli hankkinut lento
Yksi tämän lentokoneen erikoisominaisuus oli, että saranoilla kääntyviä ohjaussiivekkeitä ei ollut, vaan ohjausvaijerit taivuttivat siivenkärkiä. Alkuperäistä ranskalaiskonetta valmistettiin noin 600 kappaletta vuosina 1913– 15, ja sitä käytettiin ensimmäisessä maailmansodassa ensi sijassa tiedusteluun. Se oli ensimmäinen lentokone, jossa ranskalaiset kokeilivat potkurin läpi ampuvaa konekivääriä. Voidaan vaan arvioida, mitä tämä merkitsi koneen liikehtimiskyvyn kannalta. Suomen ilmavoimissa näitä lentokoneita oli kaksi kappaletta, joista molemmat tuhoutuivat onnettomuuksissa vapaussodan aikana. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 7 IL M A VO IM AT THULIN D oli ranskalaisen Morane-Saulnier L:n Ruotsissa lisenssillä valmistettu versio. JO U N I RÖ N KK Ö. Ruotsissa Thulinia valmistettiin kaikkiaan viisi kappaletta. päivänä 1918 kreivi von Rosenin omistama ja luutnantti Kindbergin lentämä Thulin D on laskeutunut Vaasan edustalle. Kone tunnettiin Suomessa nimellä Morane Parasol. Miehistö: 2 Nopeus: 115 km/h Nousunopeus: 6 minuuttia 1 000 metriin Lakikorkeus: 4 000 m Toiminta-aika: noin 3 h THULIN D n Maaliskuun 6. Thulinin rakenne ei kylläkään ollut ainutlaatuinen tuon ajan lentokoneissa. Pituus: 6,5 m Kärkiväli: 11 m Korkeus: 3,1 m Tyhjäpaino: 410 kg Lentopaino: 635 kg Voimalaite: Le Rhone -moottorin ruotsalaisversio Thulin A, 9-sylinterinen pyörivä tähtimoottori, 80 hv
Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen Suomeen toimitettu tähän rooliin tarkoitettu lentokone: helmikuun lopussa Ruotsista Haaparannan ja Pohjanlahden rannikon kautta Suomeen lennetty Albatros-tyyppinen lentokone oli tarkoitus lahjoittaa Suomelle – suojeluskunnille. Kindbergin Suomeen lentämästä Thulin D:stä tuli itsenäisen Suomen Ilmavoimien ensimmäinen lentokone. 8 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA koneen luovuttaakseen sen edellisen vuoden joulukuussa itsenäistyneen Suomen valkoiselle armeijalle. IL M A VO IM AT. Kone sai kuitenkin moottorivaurion ja toimitettiin Kolhoon korjattavaksi. Koneelle on rakennettu aikakaudelle tyypillinen tilapäinen lentokonesuoja lentokenttänä toimivan meren jään äärelle. Hän oli maalauttanut koneeseen tunnuksiksi henkilökohtaisen onnenmerkkinsä, sinisen hakaristin. Jo reilua viikkoa myöhemmin, 18.3.1918, von Rosenin hakaristitunnus määrättiin virallisesti Suomen sotilaskoneiden kansallistunnukseksi. Von Rosen ja Kindberg matkustivat samana iltana Seinäjoelle kenraali Mannerheimin päämajaan, jossa kreivi luovutti virallisesti lentokoneen Suomelle. Vuonna 1923 maaliskuun 6. Ruotsalainen lentäjä Karl Westman ja suomalainen mekaanikko Sigurd Nylund olivat tämän myötä itsenäisen Suomen sotilasilmailun ensimmäiset kuolonuhrit. Se päätyi Suomen armeijan kirjanpitoon vasta korjauksen jälkeen. n Ilmavoimat on vastaanottanut ensimmäisenä Vaasaan Ruotsista saapuneen lentokoneensa Thulinin. Von Rosenin lahjoittama lentokone ei jäänyt pitkäikäiseksi. Ristin valkoinen pohja oli peruja koneen aikaisemmasta Thulinin lentokoulun tunnuksesta. Sen siipi katkesi ilmassa Tampereen lähellä 16.4.1918, ja lentokone syöksyi Näsijärven jäähän. päivä määrättiin Ilmavoimiemme vuosipäiväksi
SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 9 n Alla punaisten lentokalustoa Tampereella maaliskuun lopussa 1918. Vasemmalla Nieuport 10 -tiedustelukone ja oikealla Nieuport 21 -harjoitushävittäjä. Nieuport 21:n käytöstä suomalaisten toimesta ei ole sitä tukevia arkistolähteitä. Jälkimmäinen oli ensimmäisen maailmansodan länsirintamalla laajassa palvelukäytössä olleen Nieuport 17:n harjoitusversio pienempitehoisella moottorilla. Kuvan lentokoneissa on Venäjän ilmavoimien tunnukset, puna-sini-valkoiset kokardit. n Von Rosenin lahjoittama Thulin D tuhoutuneena Näsijärven jäällä. Kaikkia äsken mainittuja konetyyppejä valmistettiin Ranskan lisäksi myös Venäjällä. TA M PE RE EN M U SE O T TA M PE RE EN M U SE O T. Myös Suomen Ilmavoimilla oli Nieuport-koneita
lentodivisioona, sijoituspaikka Ahvenanmaa, • 5. Ensimmäisen maailmansodan syttyminen toi sotilasilmailun Suomenkin taivaalle. 10 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA Suomen suuriruhtinaskunta ja Venäjän ilma-ase Vaan olipa Suomen taivaalla nähty pelottomia miehiä lentävissä koneissaan jo ennen Thulinin saapumista. Havaittuja viholliskohteita saattoi koneella pommittaakin. Se pohjautui Venäjän Ranskalta ostamiin lentovenetyyppeihin. Erilliseen lentoasemaan kuului määrävahvuiseSTETININ M-9 oli ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen aikana eniten Venäjällä valmistettu lentovene, jota valmistettiin noin 500 kappaletta. Siviili-ilmailijoita oli toki nähty Suomessa jo ennen sotaa – ilmaa kevyemmin ja painavammin lentopelein. Yli sadan vuoden takaisilla lentävillä ”kudinpuilla” oli tapana vikaantua herkästi, ja kovin usein koneita vaurioitui ja tuhoutui nimenomaan onnettomuuksien ja teknisten vikojen eikä niinkään vihollisvaikutuksen vuoksi. Lentodivisioonan määrävahvuuteen kuului 19 lentovenettä – todelliset operointivahvuudet olivat useimmiten huomattavastikin pienemmät. Suomeen sijoitetut lentodivisioonat oli varustettu pääosin Stetinin M-9-, M-11ja M-16-lentoveneillä. Pituus: 9 m Kärkiväli: 16 m Tyhjäpaino: 1 060 kg Lentopaino: 1 540 kg Voimalaite: Salmson Canton-Unne, 9-sylinterinen nestejäähdytteinen tähtimoottori, 150 hv Miehistö: 3 Nopeus: 110 km/h Nousunopeus: 15 minuuttia 1 000 metriin Lakikorkeus: 3 000 m Toiminta-aika: 3 h 30 min Aseistus: nokassa yksi kevyt konekivääri, 100 kg pommeja.. Ensimmäinen näistä, Hermannin lentoasema Helsingissä, saatiin operointikuntoon maaliskuussa 1915. Koko 1900-luvun alun ajan vallinnut suurvaltojen ristikkäisten etujen ja provokaatioiden vyyhti alkoi purkautua heinä-elokuun vaihteessa 1914. Itämerestä muodostui yksi suursodan meritaisteluiden näyttämö. Myöhemmin ensimmäisen maailmansodan nimellä tunnetuksi tullut välienselvittely oli alkanut. Saksan merivoimien alukset kävivät ampumassa tykeillään venäläisiä satamia ja muita kohteita, miinoittamassa satamiin johtavia väyliä ja häiritsemässä venäläistä merenkulkua. Vuosina 1915–1917 Suomen alueelle tukeutui Venäjän Itämeren laivaston II lentoprikaati, johon kuuluivat: • 4. Mutta nyt sota sai siivet Suomessakin. Vakituisten lentoasemien lisäksi II lentoprikaati perusti tilapäistä käyttöä varten joitakin tukeutumispaikkoja rannikoillemme Porin Mäntyluodosta aina Kotkaan saakka. Saksa arvioi Venäjän 30.7.1914 aloittaman liikekannallepanon uhkaksi ja julisti Venäjälle sodan elokuun ensimmäisenä päivänä. Suomen alueella oli Venäjän Itämeren laivaston tukikohtia muun muassa Helsingissä ja Maarianhaminassa. Sodan alettua Venäjä ryhtyi perustamaan Suomeen merilentokoneiden tukikohtiakin. Kone oli raskas lentää, ja sitä pidettiin lentoominaisuuksiltaan huonona. Ristiriidat tultiin ratkaisemaan taannoisen kansleri Bismarckin sanoin ”verellä ja raudalla”. M-9-konetta, Devjatkaa, käytettiin meritiedusteluun. lentodivisioona, sijoituspaikka Turku ja • erillinen lentoasema, sijoituspaikka Hermanni. Venäjän jäljiltä Suomeen jäi M9-koneita, joista kahdeksan kunnostettiin Ilmavoimiemme käyttöön. Saksalaisten merioperaatiot ulottuivat Venäjään kuuluvan Suomen suuriruhtinaskunnankin rannikoille ja aina Pohjanlahdelle saakka (lue lisää aiheesta Kesselringin Saksalaisvuosi-kirjoitussarjan artikkeleista Suomen Sotilaan viime vuoden numeroista). Meillä niitä käytettiin ensi sijassa koulutukseen aina vuoteen 1922 saakka
Mikkola oli vuosina 1919–20 kokenein lentäjistämme. Vapauduttuaan hän jatkoi sujuvasti uraansa Suomen ilmavoimissa. Mikkola toimi Helsingin merilentoaseman sekä Sortavalaan ryhmitetyn I lento-osaston päällikkönä ja joulukuusta 1919 eteenpäin Ilmailupataljoonan komentajana. Mikkola oli vapaussodan aikana jonkun aikaa punaisten vankina. Hän syntyi Valkealassa 3.3.1890. Majuri Mikkolan kohtaloksi tuli teknisen vian jälkeinen maahansyöksy 7.9.1920 Zürichin lähellä, kun hän oli lentämässä Italiasta hankittua lentovenettä Suomeen.. Sodan sytyttyä hän haki ja pääsi Venäjän armeijan lentojoukkoihin. Keväällä 1918 hän oli Hermannin Merilentoaseman päällikkö, joskin tuohon aikaan asemalla todellista valtaa pitivät vallankumoukselliset matruusit. Mikkola innostui lentämisestä nähtyään ilmailunäytöksiä Berliinissä, jossa hän opiskeli sähkötekniikkaa ennen ensimmäistä maailmansotaa. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 11 T ämä tuimannäköinen sotilas on majuri Väinö Mikkola. Saatuaan koulutuksen merilentäjäksi hän palveli Venäjän Itämeren laivastossa kahdessa eri lentoyksikössä sekä vesikoneiden emälaivalla
Vanhan maailman loppu Sota sujui Venäjän kannalta kehnosti. 12 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA na kahdeksan lentolaitetta. Tsaari luopui lopulta väkivaltaisten levottomuuksien seuFRIEDRICHSHAFEN FF 49 sai Suomessa lempinimen Fredika. Lentoyksiköiden lisäksi Itämeren laivaston ilmatoimintakykyä edusti vesikoneiden emälaiva Orlitza, joka operoi usein Suomenkin rannikolla. Mahtaako koneen miehistöllä olla aikomuksenaan punalaivaston jahtaaminen?. Hermannin asema oli varustettu aluksi ranskalaisvalmisteisilla Farman MF 11 -vesitasoilla ja myöhemmin M-16-koneilla. n Suomen ilmavoimien Friedrichshafen-meritiedustelukone on saapunut Lavansaareen tankkaamaan. Pituus: 11,6 m Kärkiväli: 17,2 m Korkeus: 4,5 m Tyhjäpaino: 1 485 kg Lentopaino: 2 135 kg Miehistö: 2 Voimalaite: Benz Bz IV, 6-sylinterinen rivimoottori Nopeus: 140 km/h Nousunopeus: 8 minuuttia 1 000 metriin Toiminta-aika: 5 h 40 min Aseistus: Tähystäjällä 7.92 mm:n konekivääri, kahdeksan 12,7 kilon pommia sijoitettuina telineisiin tähystäjän istuimen viereen, neljä rungon kummallakin puolella. Saksan merivoimien ilmalaivat toimivat kesällä 1916 ainakin kahteen otteeseen Suomen aluetta vastaan: toisella kertaa kohteena oli Venäjän Itämeren laivaston tukikohta Maarianhaminassa, ja toisella Turun–Ahvenanmaan saaristoalueen eteläraja. Pääosin tällä konetyypillä Suomen ilmavoimat toimi Neuvosto-Venäjää vastaan itäisellä Suomenlahdella vuonna 1919. Varsinaisia ilmataisteluja eivät Suomen alueelle tukeutuneet venäläiset lentoyksiköt käyneet. Talvet Orlitza (Naaraskotka) tapasi viettää Helsingissä. Suomi osti Saksasta kaksi Fredikaa helmikuussa 1918 ja kolme lisää loppuvuodesta saksalaisilta Virossa olleilta kapinoivilta matruuseilta. Molemmilla kerroilla asialla oli yksi ilmalaiva. Muutamaan otteeseen venäläislentoveneet pääsivät hyökkäämään havaitsemiansa saksalaisia sukellusveneitä vastaan, kuitenkin menestyksettä. Se tuli palveluskäyttöön Saksan merivoimissa vuonna 1917, ja sitä rakennettiin noin 240 kappaletta. Alukselle mahtui kuusi lentovenettä tai vesitasoa, ja aluksen käyttöperiaate oli lentokaluston siirto tukikohtien ja tukeutumispaikkojen välillä; näistä käsin varsinaiset lentotehtävät suoritettiin. Ilmavoimilla oli myös kolme Fredika FF 33 -konetta, joka oli FF 49:n aikaisempi, kevyempi ja heikommalla moottorilla varustettu koulukoneversio. Pommitusvauriot olivat vähäiset. Itämeren laivaston ilmavoimien toiminnasta ensimmäisen maailmansodan aikana on jäänyt vain vähän dokumentteja. Näiden mukaan lentotehtävät olivat pääosin meritiedustelua. Kone oli lujarakenteinen ja lento-ominaisuuksiltaan hyvä. Viimeiset poistettiin Suomessa käytöstä vuonna 1923. Kaksi konetta tuhoutui loppuvuodesta onnettomuuksissa. Koneessa oli pommitelineet, pommitähtäykseen tarkoitettu kiikari ja tuohon aikaan vielä erittäin harvinainen tekninen hienous, radio
Venäjältä loikanneet pilotit ja koneet muodostivat aluksi lisäksi Karjalan armeijakunnan alaisen itsenäisen ilmailuosaston, joka tukeutui niin ikään Antreaan mutta joka liitettiin huhtikuun lopussa Lento-osasto II:een. Leninin bolševikkidiktatuuri ryhtyi hakemaan rauhaa Saksan kanssa. Konetta rakennettiin Ranskassa vuoden 1917 loppuun saakka. Saksasta hankittiin seitsemän lentokonetta: kaksi DFW C.V -tiedustelukonetta, kaksi Friedrichshafen FF33ja kaksi FF49vesitasoa ja yksi Rumpler 6B -vesitasohävittäjä. Vallankumouksellisten venäläisten aseilla ja muulla materiaalilla tukema punakaarti julisti vallankumouksen alkaneeksi Helsingissä 27.1.1918. Suomi julistautui itsenäiseksi 6.12.1917. Mainitut lentokoneet voitiin luokitella tiedustelukoneiksi. Venäläisten Suomeen tuomista lentokoneista kaksi tuhoutui onnettomuuksissa pari päivää maahan saapumisen jälkeen. Sattumoisin samana päivänä aloitti Pohjanmaalla suojeluskunnat venäläisen sotaväen riisumisen aseista. Suomen yhteiskunnallinen tilanne, muun muassa sosialidemokraattien äärivasemmiston agitaation takia, kärjistyi vuodenvaihteessa. Lento-osasto I toimi sodan loppuvaiheessa myös Orivedeltä, Vehmaisista ja Tampereelta käsin. Maahan syntyi sosiaalidemokraattien johtama hallinto, jota jollain mielikuvituksella saatettiin kaaokseen syöksyvässä sotaa käyvässä maassa kutsua tasavaltaiseksi. Pituus: 5,85 m Kärkiväli: 8,20 m Korkeus: 2,42 m Tyhjäpaino: 380 kg Miehistö: 1 Voimalaite: 1 x Le Rhône -tähtimoottori; 89 kW Suurin nopeus: 185 km/h Lentomatka: 250 km Lakikorkeus: 5 550 m Aseistus: 1 x 7,7-millinen Lewistai Vickers-konekivääri JO U N I RÖ N KK Ö Valkoinen lentokone oli pelkällä läsnäolollaan murtanut punaisten viimeisenkin uskon voittoon ja luottamuksen omiin johtajiinsa.. Sisällissota Ruotsalaiset yksityishenkilöt lahjoittivat Suomen hallituksen joukoille keväällä 1918 viisi lentokonetta: kaksi Thulin D:tä, joita on Suomessa tuoreemman näkemyksen mukaan hieman harhaanjohtavasti kutsuttu ranskalaisen Morane Saulnier Parasol -koneen ruotsalaisversioiksi, sekä yhden S.W.20-koneen ja kaksi N.A.B 9 Albatrosia. Sodan päätyttyä kaikkia mainittuja tyyppejä hankittiin muutamia lisää. Joukot olivat vallankumouksen jäljiltä ilmeisen heikosti upseeriensa komennossa, osa upseereista oli murhattu. päivänä 1918 Venäjältä loikkasi viisi lentäjää koneineen Suomeen bolševikkivaltaa pakoon. Saksan tavoitteena oli lopettaa sota idässä nopeasti – taistelut länsirintamalla vaativat yhä enemmän resursseja – mutta se halusi turvata omat etunsa, muun muassa Venäjälle kuuluneessa Baltiassa asuvan saksalaisväestön aseman. Suomen valkoinen armeija sai keväällä 1918 haltuunsa kaksi Nieuport 17 -konetta. Huhtikuun 11. Kouvolan asema siirrettiin sodan kestäessä Uttiin. Tunnuksen 1.C.452 saanut kone tuhoutui 18.5.1920 ja tunnuksen 1.D.453 saanut kone poistettiin käytöstä 5.2.1925 meillä 34 tuntia lentäneenä. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 13 rauksena vallasta maaliskuussa 1917. Lentoasemat olivat Tampereella, Kouvolassa ja Viipurissa. Jälkimmäiset olivat saksalaisen Albatros B.II:n versioita. Punaisten ilmaaseen on sanottu olleen taisteluvalmiimpaa kuin valkoisten. Vapaussota oli tosiasia niin kuin kapinakin, ja sisällissotahan siitä tuli. Ilmavoimien organisaatioon vapaussodan aikana kuuluivat • Lento-osasto I, sijoituspaikka Kolho ja • Lento-osasto II, sijoituspaikka Antrea. Haaveet demokratiasta voitiin haudata. Punainen taivas Punaisten puolella oli tusinan verran lentokoneita. NIEUPORT 17 Ranskalaisen Nieuport-hävittäjäsarjan tunnetuin ja eniten rakennettu tyyppi oli Nieuport 17. Saksan ja Venäjän välinen sota päättyikin Brest-Litovskin rauhaan maaliskuussa 1918 (lue lisää Suomen roolista Saksan ja Venäjän välisessä sodassa yli sata vuotta sitten Suomen Sotilaan viime syksyn numeroista). Konetta valmistettiin myös Venäjällä, Italiassa ja Englannissa. Yksi oli venäläisvalmisteinen Stetinin M-9 -lentovene. Lisäksi koulutuslentoasemana toimi Helsingin Hermannin asema. Se perustui Nieuport 11ja Nieuport 16 -hävittäjiin. Maassa oli kuitenkin edelleen Venäjän armeijan tukikohtia ja kymmeniä tuhansia Venäjän armeijan sotilaita. Neljä lentokonetta oli ranskalaista alkuperää olevia mutta Venäjällä valmistettuja Nieuport-hävittäjiä ja tiedustelukoneita. Komento muuttui marraskuussa, jolloin bolševikit kaappasivat vallan
Pieniä pommeja toki pudoteltiin vastapuolen niskaan heittelemällä niitä lentokoneen ohjaamosta ulos. typ 9 Albatros oli ruotsalainen kaksipaikkainen tiedusteluja koulukone. Punaisten lentokoneista yksi teki taistelujen aikana pakkolaskun valkoisten puolelle. 14 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA Punaisten lentokoneita lensivät entisen tsaarin armeijan lentäjät, joiden koulutus ja kokemus olivat parhaimmillaan selvästi valkoisen osapuolen lentäjiä parempia. Punaiset tuhosivat Uttiin sijoitetut lentokoneet ennen vetäytymistään alueelta. Mutta kuten tämän tapaisissa sodissa myöhemminkin, punaistenkin lentäjien alttius uhrata henkensä ja terveytensä heikkeni suorassa suhteessa punaisten sotamenestykseen nähden. Rantzau lensivät valkoisten ensimmäinen rintamalennon 18.3.1918. n Kapteeni John-Allan Hygerth, Ilmavoimien ensimmäinen komentaja, 10.3.– 17.4.1918.. Se oli Ilmavoimiemme ensimmäinen varsinainen sotakone. ALBATROS TYP 9 (B.II) kuvattuna Vehmaisissa keväällä 1918. Kuvan koneella ruotsalainen luutnantti Gösta Carlson ja tanskalainen ratsumestari J.H. Mihinkään massiivisiin maakohteiden pommituksiin ei ollut kapasiteettia; kaikissa lentokoneissa ei ollut pommiripustimia eikä -tähtäimiä. Ilmavoimien tuntomerkiksi määrättiin 26.3.1918 siipiin ja runkoon maalattu sininen hakaristi sekä ohjaimeen punainen lippu keltaisella ristillä. N.A.B. Muutama lentokone pakeni sodan loppuvaiheessa itärajan ylitse. Valkoisten tykistö ampui yhden punaisten lentoveneen alas Nuoraalla Viipurin lähellä. Tällä ei voida arvioida olleen juuri muuta kuin psykologista vaikutusta. Vapaussodassa kummankaan osapuolen – valkoisten ja punaisten – lentokaluston määrä, käytettävyys ja tekninen suorituskyky sekä lentohenkilöstön kokemus eivät mahdollistaneet ilmaaseen käyttöä ratkaisevassa roolissa edes siinä määrin kuin ensimmäisen maailmansodan länsirintamalla saatikka sitten toisessa maailmansodassa tai nykyään. N.A.B. Lentotehtävät olivat pääosin tiedustelua ja lentolehtisten levittämistä – nykyään jälkimmäistä sanottaisiin kai informaatiosodankäynniksi. Puolisen tusinaa lentokonetta päätyi valkoisten käsiin. Vuonna 1918 kolme Albatrosia lahjoitettiin Suomeen, ja valkoiset käyttivät niistä kahta tiedustelulentoihin. Viimeiset lennot tehtiin vuonna 1920
Vuonna 1921 Holmqvist johti noin puolen vuoden ajan Ilmailupataljoonaan kuulunutta Ilmailukoulua.. Useissa lähteissä hänet on mainittu sotilasilmailun teknisiä GUNNAR HOLMQVIST istuu Albatross N.A.B typ 9:n tähystämön laidalla. Hän sai Suomessa kapteenin arvon ja astui tehtäväänsä 10.3.1918. Holmqvist oli ensimmäinen kokonaan Suomessa koulutettu sotilaslentäjä. Muutamassa tunnissa oli kaupunki tyhjä. Hän johti myös osastoon kuulunutta Perkjärvelle sijoitettua lentuetta, joka lensi syksyllä Judenits hin valkoisen armeijan tukilentoja Neuvosto-Venäjälle. Hän palveli lokakuusta 1918 eteenpäin Turkuun ryhmitetyn V lento-osaston päällikkönä ennen yksikön liittämistä Ilmailupataljoonaan maaliskuussa 1919. Ilmavoimien syntyä henkilökohtaisesti todistanut ja siinä mukana ollut K.W. Kaupungin laitaan Taikinamäellä puolustukseen komennetut punaiset huomasivat hekin ennen pitää olevansa päälliköittä, ja hekin jättivät asemansa. Heinäkuusta eteenpäin hän johti Uttiin perustettua II ilmailuosastoa. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 15 Psykologisellakin vaikutuksella saatettiin päästä joihinkin tuloksiin. Kiireellinen, sekasortoinen pakeneminen alkoi. Valkoinen lentokone oli pelkällä läsnäolollaan murtanut punaisten viimeisenkin uskon voittoon ja luottamuksen omiin johtajiinsa.” Ruotsalaisia ja saksalaisia Ylipäällikkö määräsi Suomen ilmavoimien ensimmäiseksi komentajaksi ruotsalaisen reservin luutnantti John-Allan Hygerthin. Janarmo kertoo teoksessaan Varhaisilmailumme Lappeenrannasta 25.4.1918: ”Surina ilmassa sai heidät syöksymään kaikkialla ulos rakennuksista. Painajaisesta oli päästy
Hygerthin seuraajaksi tuli saksalainen kapteeni Carl Seber, joka nimitettiin tehtävään 28.4.1918. Myös Suomen onneton maantieja raun Carl Seber syntyi Trierissä 19.1.1983. Ilmavoimat hankki kolme Fokkeria vuonna 1919, mutta kaksi konetta tuhoutui jo vuonna 1920. Lentäjät pitivät Fokkerista, mutta viimeinenkin poistettiin käytöstä vuonna 1924. Hän palasi vuonna 1934 Saksaan ja liittyi Kolmannen valtakunnan asevoimiin. Seber oli palvellut Saksan keisarillisissa lentojoukoissa tiedustelulentäjänä, ja hänellä oli ilmataistelukokemusta länsirintamalta Ranskan taivaalta. Sodan jälkeen neuvostoliittolaiset pidättivät Seberin ja laittoivat hänet syytteeseen vehkeilystä Neuvostoliittoa vastaan. Tosiasiallisesti hän kuului Saksan sotilastiedusteluun Abwehriin. Vuonna 1941 eversti Seberistä tuli Helsinkiin sijoitetun saksalaisen varuskunnan komendantti. Linjaus oli yllättävä, sillä Seberillä itsellään ei ollut merilentotaustaa. Toimiessaan Ilmavoimien komentajana 28.4.–13.12.1918 hän aloitti Ilmavoimien tarmokkaan kehittelytyön. Erottuaan tehtävästään hän jäi joiksikin vuosiksi seuraajiensa neuvonantajaksi. 16 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA ja taktisia seikkoja ymmärtämättömäksi sekä muiltakin henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan komentajaksi kelpaamattomaksi, ja hänet siirrettiinkin syrjään jo 17.4. Entinen Suomen ilmavoimien komentaja teloitettiin ampumalla Berliinissä marraskuussa 1945. FOKKER D.VII oli yksipaikkainen hävittäjä ja Saksan paras hävittäjäkone ensimmäisessä maailmansodassa. Seberin linjauksen mukaan Suomen ilmavoimia tuli kehittää merilentokonepohjaiseksi – sotakonekalusto olisi ollut kellukekoneita ja lentoveneitä. JO U N I RÖ N KK Ö. Hänet kutsuttiin takaisin Saksaan heinäkuussa 1944. Seber esitteli kehittelyohjelmansa Mannerheimille ja aloitti komentamansa joukon tarmokkaan kehittelytyön, johon kuuluivat Ilmavoimien esikunnan muodostaminen, Suomeen jääneen venäläisen lentokaluston kunnon selvittäminen ja käyttökelpoisen materiaalin ottaminen Ilmavoimien käyttöön, uusien lentoasemien perustaminen, lentokoulutuksen aloittaminen Suomessa mitä pikimmin ja henkilöstön lähettäminen Saksaan lentoja muuhun sotilasilmailun edellyttämään koulutukseen sekä saksalaisen lentokaluston hankinta. 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa Seber asui Suomessa ansaiten elantonsa maanviljelijänä. Ehkäpä hän näki, että tuhansien järvien maan maastoolosuhteissa ei olisi ollut ainakaan ensi hätään tarkoituksenmukaista rakentaa maatukikohtia
Tässä tehtävässä Pajunen palveli elokuuhun 1921 asti, minkä jälkeen hänestä tuli Viipuriin ryhmitetyn 1. Suomeen Pajunen palasi vuoden 1918 alussa. Vapaussodan alussa hän toimi komppanian ja patterin päällikkönä, kunnes liittyi Ilmavoimiin maaliskuun lopussa. erillisen merilentolaivueen komentaja aina joulukuuhun 1924 saakka.. Huhtikuussa 1917 hän haki ja pääsi lentokoulutukseen. Pajunen sai tähystäjäkoulutuksen, mutta Venäjän lentojoukoissa hän ei vallankumouksen takia kerennyt rintamapalvelukseen. Hän oli vapaussodan aikana ainoa sotalentokoulutuksen saanut suomalainen, joka lensi Ilmavoimissa sotalentoja. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli Venäjän armeijassa Baltiassa. Vuonna 1919 hän sai lentäjäkoulutuksen Ranskassa ja palasi Koivistolle ryhmitetyn III lento-osaston päälliköksi syyskuun lopussa 1919. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 17 A rvi Pajunen syntyi Ulvilassa 13.3.1895
Saksa näki Suomen tarpeellisena puskurina. Suomalaisversion nimi oli I.V.L.A. Joulukuussa 1919 hän luovutti tehtävän kapteeni Mikkolalle. Vaikka Saksa oli solminut ensin aselevon ja sitten maaliskuussa 1918 rauhan Neuvosto-Venäjän kanssa, halusi se silti padota myös kommunistista liikehdintää Itäja Pohjois-Euroopassa. Vapaussodassa Ilmavoimien lentävää henkilöstöä – lentäjiä ja tähystäjiä – olivat vapaaehtoiset, joista joillakin oli jo lentokoulutus, mutta muut saivat sen lentopalveluksen ohessa. Kenraali Mannerheim linjasi, että Ilmavoimien palvelukseen ei saksalaisia lukuun ottamatta oteta muiden maiden sotalaitosten vakituisessa palveluksessa olleita kansalaisia. Kun Saksa oli lopulta läsnä niin Tallinnassa kuin Helsingissäkin, oli sillä hyvät asemat taata bolševikkihallinnon pysyminen ulkona maailmansodasta, mikä puolestaan oli Saksan n Ilmavoimien komentajan tarkastus I lento-osastossa Sortavalassa 22.11.1918. 22 Hansa, ja siitä tuli eniten Suomessa valmistettu sotilaslentokone, 120 kappaletta. n Vapaussodan aikana valkoisten ja punaisten käytössä olleita lentotukikohtia.. Lisäksi Saksa katsoi Suomesta olevan hyötyä sotateollisuudelleen. Joka tapauksessa merilentokonesuuntaus vaikutti Suomessa pitkälle 1920-luvulle saakka. Länsivaltojen maihinnousu Pohjois-Venäjälle voisi sytyttää uudestaan taistelut itärintamalla, ja siinä Suomi olisi tärkeä este. Vasemmalta oikealle: kapteeni Carl Seber, kapteeni Väinö Mikkola, vänrikki Rafael Hallamaa ja kapteeni Leonard Lindberg. 18 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA tatieverkko ja harva asutus saattoivat tehdä vesilentokoneet ja yleensäkin vesistöihin nojaavien ratkaisujen valinnan sata vuotta sitten houkuttelevaksi. Kuvan ottamisesta vajaan kuukauden päästä Lindberg nimitettiin lentopataljoonan komentajaksi. Mainittakoon, että vuodesta 1922 alkaen Suomessa valmistettiin lisenssillä ensimmäisen maailmansodan aikaisen erinomaisen kellukehävittäjän Hansa-Brandenburg W 29:n myöhäisempää W 33 -versiota. Musta risti taivaalla Saksan tavoitteisiin kuului Suomen valkoisen – hallituksen – puolen voitto. Toisaalta tuohon aikaan maalta ja vedestä toimivien lentokoneiden suorituskykyjen erot eivät olleet oleellisen suuret – molemmissa kun oli ilmanvastusta aiheuttavat kiinteät laskutelineet pyörillä, suksilla tai kellukkeilla. Pääosa henkilöstöstä oli ruotsalaisia. Konetyyppi oli palveluskäytössä niinkin myöhään kuin vuoteen 1936 asti
Ne olivat palveluskäytössä Suomessa vuoteen 1927 saakka. Tätä ranskalaista lentokonetta rakennettiin noin 8 000 kappaletta peräti vuoteen 1926 saakka. Tavoitteiden ajamiseksi Saksan Itämeren divisioona nousi maihin Hangossa 3.4.1918 ja osasto Brandenstein Loviisassa neljä päivää myöhemmin. Miehistö: 2 Nopeus: 180 km/h Lakikorkeus: 6 100 m Toiminta-aika: 6 h Aseistus: Lentäjällä yksi ja tähystäjällä kaksi 7,7 mm:n konekivääriä, 120 kg pommeja. Sittemmin vuonna 1919 Berliinissä oli spartakistikapina ja sodan hävinneen valtakunnan eteläosissa BaijeBREGUET 14 tuli palveluskäyttöön keväällä 1917, ja se oli eräs ensimmäisen maailmansodan parhaista kevyistä pommikoneista. Varsinaisten rauhansopimusneuvottelujen kestäessä seuraavaan kesään saakka Eurooppa tuli huomaamaan, että neljä vuotta kestänyt valtioiden välinen aseellinen vihanpito oli monessa paikassa vaihtunut valtioiden sisäiseen aseelliseen vihanpitoon, ja näissä konflikteissa oli monin paikoin mukana ulkovaltojenkin asevoimia. Poiketen monista aikakauden lentokoneista Breguetin rakenteessa oli käytetty varsin paljon metallia. Saksan laivaston matruusit olivat kapinoineet marraskuussa 1918, mikä oli ollut Saksan keisarin vallasta luopumisenkin takana. JO U N I RÖ N KK Ö. Pitemmällä tähtäimellä saksalaisten silmissä saattoi siintää myös maaja metsätalousalusmaiden puskuritai marionettivaltioiden vyö idässä. Sota, joka ei lopettanut sotia Sotaväsymyksestä kärsineen mutta taistelukentillä loppuun saakka pintansa pitäneen Saksan keisari Wilhelm II joutui luopumaan vallasta 9.11.1918. SUOMEN SOTILAan ILMASOTA 19 viimeinen mahdollisuus saattaa sota sen kannalta mahdollisimman myönteiseen lopputulokseen. Pituus: 9 m Kärkiväli: 14,4 m Korkeus: 3,3 m Tyhjäpaino: 1 020 kg Lentopaino: 1 540 kg Voimalaite: Suomessa Fiat A-12 bis, 6-sylinterinen rivimoottori, 300 hv. Bolševikkivalta ei millään muotoa ollut vielä syksyllä 1918 vakiinnuttanut asemaansa. Suomeen hankittiin Ilmavoimien ”ranskalaissuuntauksen” aikana vuosina 1919 ja 1921 kaikkiaan kolmekymmentä Breguet 14 -konetta. Saksan ilma-aseen kolme kenttälento-osastoa tukivat mainittujen yhtymien taistelua aluksi Tallinnasta. Vallankumous nosti päätään myös Keski-Euroopassa. Sitä vastassa oli suuriakin entisen tsaarin armeijan kenraalien Judenitshin, Wrangelin ja Denikinin sekä amiraali Koltshakin johtamia joukkoja, joiden tavoite oli bošhevikkien kaataminen ja tsaarinaikaisten rajojen palauttaminen. Saksalaisten vallattua Helsingin punaisilta perustivat he Suomen alueelle kolme lentotukikohtaa: Munkkiniemeen, Laajalahteen sekä hieman myöhemmin Karjalankannaksen Koivistolle. Vihanpidossa inhimillisesti suurimmat kärsimykset sai aikaan Venäjän sisällissota, joka aiheutti miljoonien ihmisten hengen menetykset. Suursaareen ja Loviisaan saksalaiset perustivat väliaikaiset tukikohdat polttoaineen tankkauksia varten. Bolševikit saivat pääasiassa brittiläisiä, ranskalaisia, amerikkalaisia ja japanilaisia interventiojoukkoja vastaansa Kuolan niemimaalla, Arkangelissa, Krimillä lähialueineen ja Kaukoidässä. Aselepo astui voimaan 11.11.1918 kello 11 Pariisin aikaa
Tiedustelu/kevyttä pommikonetta valmistettiin Saksassa peräti 3 700 kappaletta vuosina 1916–1917. Suomeen toimitetut DFW:t tuhoutuivat onnettomuuksissa vuosina 1919 ja 1921. Kesällä 1918 lähti noin 60 suomalaista kuudessa eri erässä saksalaisten oppiin lentäjä-, tähystäjäja mekaanikkokoulutukseen. Liepaja Latviassa). Pituus: 7,9 m Kärkiväli: 13,3 m Korkeus: 3,3 m Tyhjäpaino: 970 kg Lentopaino: 1 430 kg Voimalaite: Benz Bz IV, 6-sylinterinen rivimoottori, 200 hv Miehistö: 2 Nopeus: 160 km/h Nousunopeus: 22 minuuttia 3 000 metriin Lakikorkeus: 6 400 m Toiminta-aika: 4 h 30 min Aseistus: Lentäjällä kaksi ja tähystäjällä yksi 7.92 mm konekivääri, 100 kg pommeja.. Palvelussitoumuksia ei vaadittu. Venäläisiin taas ei luotettu ja heidän ei annettu koneilla lentää. Saksan armeija ja puolisotilaalliset Freikorps-joukot murskasivat kaikki vasemmiston kapinat parin kuukauden sisään. Suomi osti kaksi konetta helmikuussa 1918. Lisävaikuttimena oli DFW CV oli suoritusarvoiltaan vapaussodan paras lentokone. Niiden tarkoitus oli nostattaa paikallista väestöä bolševikkivaltaa vastaan ja liittää alueita Suomeen. Koulutusta annettiin jääkäreille tutussa Libaussa (nyk. 20 SUOMEN SOTILAAN ILMASOTA rissa nähtiin lyhytaikainen niin ikään kommunistien julistama Baijerin neuvostotasavalta. Venäjän jäljiltä Suomeen jääneiden lentokelvottomien koneiden kunnostaminen lentokuntoon saattoi kestää vuosia. Vapaaehtoiset tekivät myös sotaretkiä Vienaan, Petsamoon ja Aunukseen. Lisäksi suomalaisia vapaaehtoisia otti osaa Viron itsenäisyyssotaan ja myöhemmin inkeriläisten kansannousuun. Lentokalusto oli vaihtelevan kuntoista, ja Ilmavoimiemme kunnossapitokyky oli varsin rajallinen. Niillä ei kuitenkaan lennetty ensimmäistäkään taistelulentoa: osaston ruotsalainen henkilökunta arvioitiin liian huonosti koulutetuksi lentämään näin voimakastehoista lentokonetta. Ruotsalaisten kerrotaan jopa kieltäytyneen lentämästä konetyypillä. Suomikin oli vapaussodan jäljiltä käytännössä sotatilassa Neuvosto-Venäjää vastaan. Ne toimitettiin Antreaan ryhmitetylle II lento-osastolle. Lentäjäja tähystäjäoppilasvalinnoissa ei käytetty samanlaista huolellisuutta kuin nykyään; etusija annettiin korkeakouluopiskelunsa jo päättäneille ja elämänuransa valinneille miehille. Virallisesti Suomen valtio ei ollut niin sanottujen heimoretkien osapuolena, mutta erilaiset rajakahakat Suomen itäja merirajalla tulivat työllistämään maan nuoria, pieniä Ilmavoimiakin. Kesällä 1918 oli Ilmavoimien käytössä 31 lentokonetta, jotka olivat 14:ää eri tyyppiä. Kommunistien valta sortui, kun Romanian joukot hyökkäsivät maahan kesällä 1919. Viro, Latvia ja Liettuakin taistelivat asein itselleen itsenäisyyden vuoden 1920 kesään mennessä. Koulutus päättyi kesken kaiken, kun Saksan keisarikunta romahti marraskuussa 1918. Heidän vihollisinaan olivat omien bolševikkien lisäksi Neuvosto-Venäjä ja Viron ja Latvian tapauksissa myös Saksa – tai saksalaiset vapaajoukot – joiden tavoitteena oli varmistaa Baltian saksalaisperäisen väestön ja Saksankin asemat idässä. Todellisessa lentopalveluksessa olleiden lentokoneiden määrä oli pienempi. Vapaustaistelun jälkeen Ilmavoimien lentokalusto oli vapaussodan jälkeen kirjavaa. Ehkäpä nämä olivat tärkeimmät syyt siihen, että koulutuksen saatuaan hieman yli puolet erosi palveluksesta ja siirtyi siviiliin. Nieuportienkin suomalaisille tähystäjille annettiin pistooli ja ohje ampua venäläisohjaaja tämän yrittäessä lentää Venäjälle. Viron itsenäisyyssotaa ja samoilla alueilla toimivia valkoisia venäläisjoukkoja tuki Iso-Britannia lähettämällä vuonna 1919 Suomenlahdelle laivasto-osaston, joka tukeutui saman vuoden kesästä alkaen Suomeen, Karjalankannaksen Koivistolle. Lyhytikäiseksi jäi myös Unkariin julistettu Bela Kunin johtama neuvostohallinto